Elokuu sun tuoksus tuntea saan !!!!

Sirkka viulun virittää, 

soittojansa sirittää.

Ilta hämyyn kietoutuu, 

onkohan jo elokuu.

Tiikerililja (Lilium lancifolium)

11. elokuuta

Tämän vuoden elokuun alku on ollut kovasti kosteaa sorttia, pieniä sateen pirahduksia tulee pitkin päivää eikä ihan ukkosettakaan ole selvitty. 

Hmm... mistä lie onko sateen mukana tullut harmaahometta joihinkin kasveihin. Kylvämäni auringonkukka -  osa homehtui ja mätäni, Zinniassa jokunen kakkoskukinta pois homehtui, kesäfloksini, joka on ruukussa sain pelastettua leikkauksin, Kesädaaliassa sitä on ja se vaikeuttaa kukintaa. Ilman suhteeton kosteus sen saa aikaan homeitiöiden kanssa.

Mutta käydääs hieman läpi tähänastista. 

Karpaattien kello

Tomaatit lajikkeeni Balkon Star, runsassatoinen, tämä tomaatti on selvästi säilykelajia, siinä on sellainen hiemasen kirpeä maku ja se on hyvin satoisa se saa myös hyvin hedelmiään kypsiksi. Voyage laji jää selvästi heikompi satoiseksi mutta hedelmän maku on pöytälajia, pehmeän aromaattinen. Tähänaikaan vuodesta poistetaan kaikki uudet kukinnot. En ole vielä alkanut typistää hedelmäterttuja sillä jotenkin odotan että syksy saattaisi olla vielä pitkä ja lämmin. Kesä alkoi tänävuonna jo toukokuun helteillä, mutta jos se kuitenkin vielä pitäisi myös pitkän ja lämpimän syksyn, toivotaan :-)

Hunajakukka on sitten ihan vaan peltokasvi kertakukintainen ja hyvä maanparannus- että kimalaiskasvi. Sen kukinta-aika on noin kuukausi jonka jälkeen sen korsisto ruskettuu täysin. Mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu, kuuluu puutarhan hieman sivustomman alueen kasveihin, ei paraatipaikalle johon minä sen asetin. Niitin sen tänään alas parantamaan maata ja laitoin tilalle upeakukintaisen syyskrysanteemin. Oppi ja ikä kaikki.

Krysanteemi

Daaliat ovat alkaneet kukkimaan. Hieman arasti ja hitaastikin ovat rouvat tänävuonna penkistä nousseet, mutta somistetta tuntuu löytyvän. Paljon nuppuja tietää paljon kukkia. Daalia onkin kasvi joka on laitettava aina lähelle pääovea ja kulkureittien varteen. Sellaisissa paikoissa se saa osakseen ansatsemansa ihailun ja luo virkistystä ihmissieluun joka tässä maailmanajassa näkee ja kuulee niin paljon pahaa tapahtuvan. Siksi on puutarha tärkeä - siksi ovat kukkameret kotipihoissamme voimanantajina ensiluokkaisia.

Porkkana (Morot Berlikum2) tuottaa upean ja terveen sadon tänäkin vuonna. Se tarkoittaa sitä, että myös ensivuonna löytyy penkistäni area porkkanalle. Maustekasvit menestyivät tilliä lukuunottamatta hyvin, tilliin iski tietenkin, semmoinen tillihome, ensimmäisen niiton jälkeen ei odelmaa, kylvin uutta nousi taimelle, homehtui. Persilja ei kuitenkaan pettänyt eikä yrttiselleri. Basilika ei mitenkään hehkuttanut, mutta kasvuunpäin on näin syksyllä.

Sipulikoi purjossa

Ja sitten haukutaan purjopenkki. Kassokaas ny häntä - siinä se vaivalla kasvatettu taimikko nyt kukoistaa, on lehteä sinne ja tänne on taidetta lattiasta kattoon. Todennäköinen vieras on sipulikoi, mutta kyllä se sentään sai pahaa jälkeä aikaan. Normaalisti kymmenestä taimesta olisi tullut koko talven sipulit. Heh no onneksi marketista ei sipuli lopu ;-)

Jos elämä muuten tuntuu potkivan niin voi aina kääntyä tovereiden tillinsiemen ja korianderin siemen puoleen. Näistä tulee aina kiva sato. Niin vähättelemättä ensinkään palsternakkaa. Se on aina ollut ja niin on nytkin järkähtämättömän vakaasti kasvava herkku. Vaikka tuhat kaatuisi ympäriltä niin  palsternakat jatkavat kasvuaan. Maustekasvina se on luxusluokkaa pataruokiin ja keittoihin laitettuna.

Kurkkuyrtti (borago officinalis) viihtyi hyvin ja kukki erinomaisesti ja kukkii vieläkin, lentäviä se vetää yhtä hyvin kuin Veronica ja Phacelia. Siitä sanottiin, että sitä voi syödä ja se maistuu kurkulle. Tuotanoin ikävä realitotuus on kuitenkin se että se on niin piikikäs ettei sen ohi edes ole mukava mennä hipaisuetäisyydellä, saati että työntäisi sitä suuhunsa. Sen maku kyllä on kurkkumainen. Tämän kesän kokeiluksi jää tämäkin.

Idän ampiaisyrtti lähti hyvin käyntiin. Ensi keväänä minä siirran sen tuohon kukkapenkin syrjään siinä se saa jälleen ruokkia seuraavaa kimalaiskantaa ja antaa iloista mieltä katsellen meitä korkeuksista sinisillä kukillaan. 

Loppukesän yllättäjä oli viimevuotinen petunia. Olin sitten menneenä kesänä tyhjennellyt parvekelaatikot näköjään kukkapenkkiin ja sieltä sitä nousi viimevuoden siemenistä punaista petuniaa ja purjopenkistä sinistä petuniaa. Koskapa en ollut täysin tyytyväinen miljoonakellooni joka tosin oli kaunis, mutta jostain syystä se vaikutti kukkiessaan, ettei se nyt oikein ollut hyvillä mielin, vaan että aina oli jotain pielessä. (vuosien mittaan oppii lukemaan kukkia lehtien asennosta ja kukinnan terhakkuudesta) Viimeinen niitti sille oli kun karvaroin sen ripakinttuoksistoja odottaen uusien kukkien puhkemista - se ei enää tehnyt mitään se jäi nököttämään sellaisekseen, joko se hoitovirhe taas pääsi. Niin palatakseni aloittamaani juttuun petunioista, tuumasin että jos ne kerkeävät valmistamaan siemenensä saattaisin ehkä ottaa kuitenkin omaa petuniaa takaisin - puutarhuri tuntee suurta nöyryyttä suuren persoonan edessä -

Tänävuonna sain ensimmäisen kerran onnistumaan Resedan (Reseda odorata). Se on kieltämättä vaatimaton ulkoasultaan, mutta tuoksu siinä on hyvin pehmeän parfyyminen, möttiäisiä en nähnyt siinä päivällä vaikka oma nenäni tekikin penkkiin toistuvia vierailuja. Saattaa hyvinkin olla yöperhosten suosiossa.

Elokuussa ovat ihaninta hämyisät pehmeä aromiset yöt. Istua keinussa ja haaveilla kuunsillalla.