Daaliani joko se sinun aikasi koittaa

1. Syyskuuta

Vierähti tämä kesä niin vinhaan ettei oikein kerennyt mukaan. Kesä alkoi jo toukokuulla tuntu oli kuin kesäkuun. Nyt syksyllä se alkoi  jarrutella elokuun jatkuvat vesisateet ja viima, loppu elokuu tuntui syyskuulta - vielä muutama lämmin päivä ja on tunnetasolla alettava psyykkaamaan itseään pimeyden ja kylmyyden aikaan. Mutta vielä hetki lämmitellään eivät ole sentään kurjet meitä vielä jättäneet.

tomaatti rutto

 Pistetääs viimeset purkkiin.
Tänään laitoin tomaattimaan matalaksi. Jatkuva kylmyys sai minut ylisuojelemaan tompat ja pidin niitä liki jatkuvasti harson alla tiukasti, että nuo punaposket alkaisivat valmistumaan. Juu kyllähän ne valmistuivatkin - Nyt tulee viisaus jossa on ymmärrys. Tomaatti on sitten perunan sukulaiskasvi ja saattaa saada ruton. Itselleni muistiin laitan, että liiallinen peitteleminen saattaa sitten yhdessä loputtoman märkyyden kanssa saada aikaan juuri tuon ikävän taudin tomaatteihin. Tässä esittelen osaa sadostani joka ei niin katseita kestäisi. Homma nimeltä Rutto.

Huomasin että satoisammassa lajikkeessa nimeltään Balkonstar oli huomattavasti enemmän ruttoisia tomaatteja kuin rinnalla kasvaneessa Voyagessa. Aika jännä juttu yleensä lajike joka on kirpeämpi maultaan ns. talouslajike selviää maailman tappiin ja makeat lajikkeet sulavat tassuihinsa jos ongelmia tulee. Näillä lajikkeilla se oli päinvastoin. Chocolate cherrykin kärsi jonkinverran rutosta, mutta suhteellisen pienillä. Sensijaan Chocolate lopetti tomaatiensa kypsymisen liki heti kun aurinko ei antanut energiaansa riippumatta harsotuksesta, siitä tuli jo senkin vuoksi pienisatoinen.

Yrttiselleriä kuivumassa

Allrightia Yrttiselleri riemastutti mieltäni runsaalla syyssadolla. Sen voimakasarominen vitaalisuus viittasi kuivatettavaan yrttiin. Niinpä pistin ne hirteen ikkunani yläpuolelle. Kuivuivat erittäin hyvin ja saan niistä kivaa säväriä soppaan ja vaikkapa sämpylöihin.

Aina niin armas Porkkana on ollut minua kohtaan myös sääliväinen ja tuottanut pulleita juurihedelmiä. Makea ja rapsakka lajike tuo Berlikum 2. Esimerkiksi sellainen salaatti johon raastetaan porkkanaa ja suippokaalia pääsee miltei kuningasten ruoan rinnalle makeutensa ja suussasulavuutensa vuoksi.
Sitruunatimjamin lahjoi minua tänävuonna erityis suurella sadolla. Samoin jo 15v tarhassani reunakasvina ollut saksalainen mansikka Rygen oli erityisantelias tänävuonna vielä aamulla maistelin Rygenin jo hieman syksyn makuisia mansikoita. (Rygenissä pitäisi olla saksalainen y)

Porkkana Morot Berlikum2

Kiurunkukka kukkii vieläkin kiitollisin sinisin kukin. Vetää edelleen näin syyskuullakin perhosia ja tarhamehiläisiä puoleensa. Aivan sitten vähääkään huomaamatta että, hei satoi tossa kuukauden päivät ja oli väleen aikaa viileetäkin. That´s my girl !

Syksyn tullen ovat astuneet areenalle sinivioletti syysasterini. Rakastan kukkia jotka ovat sekä kauniita, että hyödyllisiä. Tätä ei nyt voi syödä, mutta herrasväki Neitoperhonen ja Amiraaliperhonen kyllä käyvät mielellään Asteriterasilla. Siellä he herkuttelevat ja henkeviä keskenään seurustelevat.
Minun uteliaisuuteni saa heidät helposti varsinkin Amiraalin vaivaantumaan, siksi en ole yrittänyt häntä edes filmata.

Kun osa kylvökukistani ovat pääpenkistä luovuttaneet homeen vuoksi, on Reseda näin syksyllä oikein röyhähtänyt kukkaan. Olen monena vuonna sitä kylvänyt ihan vaan haistaakseni että haiseeko se niin hyvälle kun väitetään, muuten haisee kyllä. Se ei ole milloinkaan oikeastaan näyttäytynytkään kylvöksilläni, paitsi tänä syksynä. Vau sitä työntyy joka suunnasta penkkiä. Ilmeisesti sillä on hieman erityinen maku kesäsään suhteen ja se tuntuukin nauttivan kosteasta ja kylmästä ja muiden kukkien kuoleman lemusta. Noh makunsa kullakin, hyvä vaan että kukkii nyt sitten kuitenkin joku.

Olen katsellut tuossa parvelaatikossani kasvavaa kesäleimua. Ajatella, että joku tuollainen kesäleimu saattaa kukkia noinkin pitkään ja ihan vaan parvelelootassa. Tuo kirkkaanpunainen lajike on kaikkein vahvin. Kun siitä nyppii aina välillä kuihtuneita kukkia pois niin se aloittaa jälleen nuppujen teon. Se on sellainen remontoiva kasvi. Heh tuo oli jälleen sellainen sivistyssana tuo remontoiva, heh niinkuin se kukka nyt mitään remontoisi, vaan kyllähän se tietysti remontoi sehän remontoi uusia nuppuja :-)

Rohtosalkoruusu elää ja loihti itselleen ensimmäiset kukat tänäaamuna. Se on hyvin pitkä hojo tuossa Zinnioiden edessä tuulessa huojuu, tuin sen ettei katkeaisi. Ensi keväänä saatan laittaa sen enemmän johonkin seinänviereen, toivon siltä paljon. Samoin Anis Iisoppi on hengissä ja muodosti pienen kukankin. On hyvä jos ne talvehtisivat ja saisivat juurilleen voimaa sillä ensikesänä sitten nähdään mitä nuo kaksi oikein ovat kasvejaan. Niin se yksi Adonis josta odotin paljon ei sitten nostanut taimipurkista ensimmäistäkään karvaansa. Ois ollut kevät penkissä söpö keltainen kaunistus.

Tässä tämä nyt sitten tältä kesältä oli jälleen. Jospa anoisimme EU:lta pidemmät kesät että olisi edes puolisenvuotta täyden kukinnan aikaa.

Toivotan kaikille kirkkaita syyspäiviä ja käykäähän sienessä, sientä on tänävuonna paljon metsissä So long see you honey !