Kesä Jammaa

Wow, aivan upea Toukokuu vaihtui Kesäkuulle.

Balkon Star ja eka tomppa

Puska Hunajakukkaa

Levisia

Vuoripioni

Kesäkuun alulla oli suuri ihastukseni kohde pienet tomaatin raakileet joita ystäväni Balkon Star, Voyage ja Chocolate Cherry olivat yhdessätuumin alkaneet valmistaa.

Tormakasti nousi myös Hunajakukkani joka saa jatkuvaa ihailuani keskipenkissä, sekä upeakukkainen Levisia.

Talvi oli ollut rankaa, mutta kiitos pioni pikku-sisu, sait kuitenkin puristetuksi itsestäsi 3 kukkaa iloksemme.


Ihanat ruusuni Friesia ja Nostalgie eivät sitten nousseet joten ostin uuden setin Friesioita entisten paikalle. Istutus onnistuikin hyvin, ne olivat pirteämmät kuin niiden edeltäjät. Friesia on normaalisti hyvin talvenkestävää sorttia ja uskon että jos kesät niin ei varmaan myöskään talvet ole veljeksiä keskenään, ensitalvi on varmaan paljon normaalimpi ja kukat kestävät lumipeitteen alla alkavaan kevääseen.

Mahonia oli niin vaivalloisen oloinen ja suurimmaksi osaksi ruskettunut, että kuokin sen ylös. (se vasta homma oli, juuret olivat varmaan Kiinaan asti) Se penkki saa nyt olla sinällään tämän kesän. Ajattelinkin istuttaa siihen joko Nostalgieta ensikeväänä tai sitten Siperian ampiaisyrtti saa tosi paikan. Eräänä mahdollisuutena näin myös tässä penkissä Rohtosalkoruusulle. Mutta se nähdään ensikeväänä jos ollaan hengissä.

Kylvämäni Purasruoho on lähtenyt hyvin alulle. Revonhäntä luovutti. Sillä tuntuu olevan jonkinverran vaatimuksia, olen alkanut tuntemaan sen fiiliamallia. Kun se kylvetään niin aina suoraan penkkiin ja sen täytyy saada sekä vettä ja ravinteita reippaasti että joku kasvi joka suojelee sitä pikkutaimivaiheessa suoralta auringonpaisteelta. Mieluiten se menestyy näköjään puolivarjossa.

Raparperi on oikeesti iso, samoin viimekesänä istuttamani liperi, kiesus se on liki puolitoista metrinen. Mutta ei oo kauan, tuossa ennen juhannusta jos kerkeän miltään ötökältä leikkaan sen ja kuivatan lehdet soppa-aineeksi. Ei muuten tarvitse käyttää liemikuutioita kun on liperiä ja kasviksia rehustuksena.

Marjatan alppiruusu ei kukkinut tänävuonna lainkaan. Sillä oli kyllä nuput, mutta jossainvaiheessa se luopui niistä ja kasvatti pienet lehdet tilalle. Hmm... olivatkohan ne sittenkin pienet lehdenalku patukat...näyttivät kyllä nupuilta. Atsalea ´Onnimanni´ on lähtenyt hyvin kasvuun, minä sille lannoitetta olen antanut ja kivoja jutellut, toivossa että se mieltyisi kasvupaikkaansa.

5 kesäkuuta
Tänä viileänä pohjoistuulen päivänä, on muuten uusikuu, johon mennessä ei ole satanut yli kahteen viikkon, minä istuttamaan uusia taimia takapihalle.
Sinikuunliljoja (Hosta sieboldiana) (puutarhuri sanoi, että ovat valkokukkaisia tämä jää nähtäväksi)
Lapinnauhus, (Ligularia 'Hietala') Posliinirikko (Saxifraga x urbium) Verihanhikki (Potentilla atrosanguinea).
Toivotamma tervetuloa uusille hobiteilleni ja keväällä lasketaan hengissä olijat.

Syreeni on tänävuonna kukkinut sekä pitkään, että aikaisin, että runsaasti. Rajaojan pientareellemme on ilmestynyt pieni tuomi, saa nähdä saako olla. On se melko soma. Adonis Adonis joko pian nousisit.

24.6.
Minun mielestäni Juhannus, jota heitellään nykyään milloin millekin viikonloppulle saisi ajoittua oikealle päivälleen. 24 päivä ei ole oikeapäivä, vaan 21 on oikea sillä silloin on se aito kesäpäivän tasaus jolloin yö ja päivä ovat yhtäpitkät. Itseasiassa nykyään jolloin ei edes juhannuskokkoja polteta puolenyönaikaan niinkuin ennen vaan ehkä jossain ilta kuuden maissa on aivan sama koska juhannuksensa viettää. Yks viettää yhtenä päivänä ja toinen toisena ja suuri osa ei vietä juhannusta ollenkaan. No se siitä mielipideosiosta jatketaan melenkiintoisimpiin aiheisiin.

Ihanaa on aamuhetket. Kunpa voisi tuota kesäaamun tunnelmaa ottaa pussiin ja avata sitä aina välillä ankeina marraskuisina räntäsadeaamuina, nyt niitä tunneakkuja on ladattava ja nautittava joka tuoksusta. Runsaimmin tarhassani tuoksumaailman esittää tuo tuttu ja ihana Friesie-ruusu. Hänen aamuvoiteittensa tuoksu pysäyttää unisen nenäilijän ja antaa suloista hyvyyden -uskoa alkavaan päivään. Niinkauan kuin minulla on pienikin neliösentti omaa maaplänttiä tulee siellä aina kasvamaan Friesié.
Menin minä ulos uksestani ja menin minä eräältä puutarhurilta kysäisemään että mikähän kasvissa, Marjatan Alppiruusussa, on vikana kun se ei kukkinut tänävuonna. "Jos talvella ei tule lainkaan peittävää lumikerrosta, jäinen routa liki poltaa juuret, pakkasta liki 30 astetta tähän lisäksi - jaa että teidän Alppiruusuntaimenne on elossa ja tekee oikein lehtiäkin ei siinä mitään vikaa ole, kyllä se kukkii ihan varmasti kun kerkiää se on vaan odottaminenkin istuttajan homma." En tuolta kovasti hienpeittämältä maankaivajalta viitsinyt enempää kysellä kukkien elämänmysteriaa, ajattelin että jos minä sitten odotan ja menen vaikka kupilliselle kahvia - juu.